keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Joensuu RN 1.2.

Tämä oli niitä näyttelyitä, joita kovasti odottaa mutta näyttelypäivänä heti aamusta katuu. Tuomari (Maija Mäkinen) on arvostellut kaksi Caran täyssiskoa, toinen sai sertin ja toinen H:n korvien takia. Sisarukset ovat niin samankaltaisia, että tiesin jompaa kumpaa lähteväni hakemaan. Mitä lähempänä näyttelypäivä oli, sitä enemmän kallistuin H:n puoleen, koska Caran korvat ovat pehmenneet entisestään. Näyttelypäivän aamuna minulla oli kuumeinen ja huono, kipeä olo. Seuraavana päivänä olimme lähdössä Thaimaan lomalle. Halusin kuitenkin käydä kokeilemassa, kääpiöpinsereitä oli ilmoitettu vain 12, siis uskomattoman vähän verrattuna normaalimäärään 25-45! Aamulla herätessäni huomasin myös silmäni tulehtuneen, mutta en vielä siltikään perunut päätöstäni lähteä. Buranaa naamaan ja menoksi. Ajomatka oli aivan kamala, ja on ihme että selvisin sinne ja takaisin ilman onnettomuuksia - lunta satoi ja tieltä sitä pöllysi niin, että näkyvyys oli vain muutama metri, vastaantulevan auton jälkeen kolmeen sekuntiin ei nähnyt yhtään mitään. Pelotti jarruttaa silloin kun ei nähnyt mitään, koska pöllyävän lumen takia takaatuleva ei nähnyt edessä ajavan jarruvaloja. Kamalin keli, jossa olen koskaan ajanut! Noh, silti ajoin perille saakka. Näyttelypaikkana oli Joensuun raviradan päärakennus, joka oli aivan tupaten täynnä koiria ja ihmisiä. Kehän laidalle ei ollut mitään toivoa päästä, häkkeineni odottelin toisessa kerroksessa, kehät olivat siis kerrosta alempana. Aina välillä kävin kurkkimassa, josko olisi oman koiran vuoro. Tuomari on erittäin asiantunteva, mutta tiukka. Sen näki arvosteluista, koirat saivat laajalla skaalalla tuloksia, hylätystä eriin. Caran luokassa oli 2 koiraa. Cara esiintyi kauniisti ja hyvin, ja mielialani ehti jo hieman nousta. Arvostelun päätyttyä tuomari tuli pahoittelemaan antamaansa H:ta lauseella, jota olen kuullut jo niin paljon: "Sinulla on todella kaunis koira, mutta..". Eipä siinä, tämän takia näyttelyt ovatkin niin kiehtova harrastus, koskaan ei voi olla varma miten oma koira pärjää juuri sinä päivänä juuri sillä tuomarilla. Välillä näin. Hieman mietitytti kotimatkalla, että olisi pitänyt uskoa ennemerkkejä.. :)

1.2. Joensuu RN, tuomari Maija Mäkinen
"2 v. elegantti narttu, jolla hyvät mittasuhteet ja ylälinja. Narttumainen pää, oikea purenta, pyöreät keskiruskeat silmät. Pehmeät, kärjistään lörpöttävät korvat. Kaunis kaula, hyvä eturinta. Tasapainoiset kulmaukset, lyhyt rintakehä, pitkä lanne. Oikein kiinnittynyt, hieman kiertyvä häntä. Kevyet, tehokkaat liikkeet, hieman löysyyttä edessä. Viehättävä käytös. Korvat vaikuttavat palkintosijaan."
AVO H

Eipä tähän paljon lisättävää löydy, rima on asetettu mukavan matalalle tälle vuodelle. Tietysti toiveissa olisi saada koirasta muotovalio, mutta se jää nähtäväksi. Tähdet eivät ole olleet puolellamme asian suhteen :).

Olimme siis mieheni kanssa lomalla Thaimaassa helmikuun alussa, oli niin ihanan lämmintä! Voi, kun Suomessakin olisi edes kesällä sellainen ilmasto. Loma oli mahtava, rentouttava ja rusketuimmekin sopivasti :) Minä tosin poltin itseni toiseksi viimeisenä päivänä päästä varpaisiin, vietimme päivän rannalla jolla tuuli kovasti. Se hämäsi niin ettei auringon polttamista tuntenut ennen kuin illalla. Kotiin palasimme yöllä neljän aikaan, oli ihanaa nähdä koirat! Ne olivat olleet äitini hoidossa loman aikana. Molemmat koirat suorastaan sekosivat, kun näkivät meidän palanneen, ilo oli molemminpuolista! Vaikka lomalla oli ihanaa, on aina mukava palata kotiin omien rakkaiden koirien luo. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti