perjantai 4. toukokuuta 2012

Cara kipeänä

Sairastuihan se Carakin sitten viimein. Keskiviikkoiltana se yski hieman ja kakoi, mutta torstaina tauti lähti lapasesta. Se pulautteli isoja limalammikoita pitkin asuntoa, yhdessä vaiheessa niin tiuhaan että kun olin edelliset saanut siivottua niin seuraava lammikko oli jo oksennettu toiseen paikkaan. Sohvalle se kerkesi oksentamaan kolme kertaa ja kerran myös mieheni päälle. :) Siinä vaiheessa en ollut kovin huolissani, koska koira oli virkeä muuten eikä oksenteluun liittynyt minkäänlaista kakomista, se vain yskäisi ja samalla tavaraa tuli ulos. Se joi ja söi ja leikki normaalisti.

Illalla kymmenen aikaan se alkoi oksentamaan rajummin. Ensin tulivat ulos parin tunnin takaiset iltaruoat, sitten vaahtoa ja limaa. Se yökki ja kakoi niin kauan kunnes mitään ei enää tullut. Se vain seisoi hajareisin ja tärisi, ja valitti ääneen. Sillä oli niin paha olla, että teki ihan kipeää katsella. En voinut auttaa sitä muutoin kuin silitellä ja rauhoitella sitä.

Soitin päivystävälle eläinlääkärille, mutta siitä ei ollut kovasti apua. Sain neuvoksi seurata tilannetta yön ajan ja viedä koira aamulla lääkäriin jos se ei pystyisi enää seisomaan jaloillaan. Puhelimessa puhuessani Cara oli jo laahustanut syliini täristen makaamaan. Siinä se sitten makasi silmät kiinni, ja nostin sen kainalooni sohvalle nukkumaan. Kohta tärinä lakkasi, ja parin tunnin unien jälkeen vein sen omaan petiinsä nukkumaan. Olin varautunut valvomaan sen vointia koko yön, mutta silloin se oli jo niin paljon parempi, että uskalsin käydä nukkumaan. Se joi vähän vettä kun tarjosin kupista, ei tärissyt enää ja halusi vain viltin alle nukkumaan. Yön aikana se herätti muutaman kerran aivan kuin kysyäkseen "joko on aamu, saako jo aamupalaa?".

Sillä oli niin kova nälkä että nousimme pe-aamuna yhdeksältä ylös, ja siinä vaiheessa se oli täysin normaali. Ei yskinyt, ei kakonut, vaan se leikki ja riehui Zadyn kanssa ja oli aivan oma, pirteä itsensä. Annoin sille ruokaa ja se söi sen hotkien. Perjantain aikana se ei yskinyt eikä kakonut kertaakaan, aivasteli vain normaalia enemmän. Energiaa on kuin pienessä kylässä, ja Zady on saanut tuntea sen nahoissaan.

Eli tällaista tänne tällä kertaa, nyt kun molemmat koirat ovat taudin saaneet ja sairastaneet niin alamme odottelemaan oireiden loppumista. Zady taisi tänään köhäissä kerran eli ei taida olla silläkään vielä täysin ohi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti